Nyt eletään taas sitä maagista aikaa, jolloin pitäisi vetäistä kuluneen vuoden saldo rivin alle ja avata uusia puhtoisia lehtiä tulevalle vuodelle. Mielellään vielä niin, että kaikenlaisilla vippaskonsteilla pääsisi kurkistamaan tulevaisuuteen. Olisikohan muori tullut liian vanhaksi, kun tinojen valu ja peiliin kurkistelut eivät tunnu houkuttelevan vai olisiko se vain pitkän elämän mukanaan tuomaa realismia?
Maailman tilanne on niin vaikea, että kovin paljon ei tee mieli eteenpäin kurkistella, päivän annos kerrallaan riittää ja sekin mielellään jälkikäteen.
Myös muorin yksityiselämässä on sellainen vuodenvaihde, että elämä on melkoisen ennustettavaa ilman kristallipalloakin, ja muutokset uhkaavat olla elämää rajusti muuttavia, joten mieluimmin jättäisin tulevaisuuteen kurkistelun ja eläisin vain hetkessä. Ennustetaan nyt kuitenkin sen verran, että vuosi 2016 tullee olemaan muorille viimeinen vuosi palkkatyössä. Toinen melko varma asia on, että muorin pitkäaikaisen elämänkumppanin elinpäivien tiimalasi alkaa olla vähillään. Kulunut vuosi on ollut jatkuvien keuhkokuumeiden sävyttämä, ja vuodenvaihdekin ohitetaan tippaletku käsivarressa hyvin uupuneena. Kaksikymmentä Alzheimer-vuotta ovat riisuneet fyysisesti aktiivisen ja hyväkuntoisen miehen. Jäljellä on vain luovuttamaton ihmisarvo ja meille harvoille läheisille edelleen niin rakas ihminen. - Koska ennustaminen, ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, on niin vaikeaa, jätetään muu tulevaisuus odottamaan toteutumistaan.
"Vuosi vanha vaipuu hautaan murheineen ja riemuineen. Oi jos vuosi alkavainen oisi Luojan siunaama."
