"Tiekartta." - Olen saanut olla sen verran mukana maailman pelastamiseksi - tai no olkoon, Suomen pelastamiseksi - kaavaillun soma-uudistuksen (sote-maakunta) maakunta-puolen tulevaisuuden ihmettelyssä työkuvioiden kautta, että olen oppinut tiekartan voivan olla muutakin kuin ne laskostetut isot paperit, joista tiirattiin kohdetta, mihin oltiin suunnistamassa työelämän alkuvuosina. Siis silloin esihistoriallisena aikana, kun ei ollut navigaattoreita. Minä en kyllä ole suostunut tähän päivään mennessä käyttämään mokomaa monotonista kartanlukijaa. Lähialueet tunnen ja kauemmaksi on omalla kulkuneuvolla harvemmin asiaa. Jos on tarvis, tarkastan reitin netin karttapalvelusta. Tähän asti on toiminut.
Niin, mutta se toinen tiekartta: Se on hienompi nimi janalle, johon laitetaan väliviivoja, haaveiltuja tapahtumia ja aikamääriä. Ainakin soma-hommissa tiekartan välietapit eivät ole oikein osuneet kohdilleen.
Sinällään lohdullista tuo tieto, ettei suunnitelmien tarvitse osua heti nappiin nyt, kun pitäisi ruveta miettimään oman loppuelämän tiekarttaa. Aion olla kyllä sen verran pitkäpinnaisempi kuin valtakunnan hallitus (soma-asiassaan), että asetan oman lopullisen päämääräni eli kuoleman mielelläni riittävän pitkälle tulevaisuuteen, tai taidan jättää sen asian Herran haltuun eli janan loppupään auki. Tämän hetkisen tuntuman mukaan minulla ei nimittäin ole mitään kiirettä lopulliseen päätepisteeseen.
Tiekartan alkupäässä on kaksi kiinteää pistettä: 10.8.2018, viimeinen aktiivipäivä työelämässä ja 31.1.2019 viimeinen palkkapäivä Peruspalvelukuntayhtymä Kallion virkasuhteessa eli siitä päivästä alkaa kolmas ikä. - Keskimäärin suomalaisten kolmas ikä alkaa kuulemma tilastojen mukaan noin 58-vuotiaana. Olen siis kymmenen vuotta myöhässä. - Mutta entäs sitten? No tilastojen mukaan taas neljäs ikä alkaa noin 80-vuotiaana, siispä yksi väliaika-asema siihen. Vai uskaltaisiko hinata senkin kymmenen vuotta myöhemmäksi? Silloin kuulemma riippuvuus ympäristöstä ja palveluista kasvaa. Mutta eikös yksi tavoite sote-suunnitelmissa ole juuri vanhuspalveluuiden vähentäminen? Siis neljäs ikä alkakoon vasta 90-vuotiaana.
Tuo tarkkuus riittäköön tämän hetkiseen tiekarttaani. Nyt siirryn miettimään sisältöasioita eli millä rupean täyttämään tuota kolmatta ikääni. - Palataan asiaan tuonnempana.
lauantai 21. heinäkuuta 2018
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
Heinäkuun helteillä kärvistelyä
Heinäkuun helteet ovat yllättäneet ja antaneet jo aiheen pelätä ilmastonmuutoksen todella iskeneen kyntensä meidän asuinalueillemme.
Helle on vienyt myös puhtia muorin "uuden elämän" tavoitteellisen toteuttamisen alkuun pääsemiseltä. Mutta isot muutoksethan on muutenkin otettava haltuun pienin askelin. Tai niin kuin vanha sananlaskukin toteaa: "Hiljaa tehden hyvä tulee. Ajatellen aivan kaunis." Ja sananlaskuthan ovat oikeassa, sillä ne ovat pitkään koeteltua viisautta.
Lueskelin tuossa juuri aamun Kalevaa, jossa taas vahvistettiin, että aivoterveydelle on hyväksi uni ja liikunta. Ne oletettavasti osaltaan vahvistavat aivojen "puhdistusjärjestelmää", jolla voidaan ehkäistä kuona-aineiden kerääntymistä aivoihin ja näin estää muistisairauksia (mm. Alzheimer ja amyloidit eli dementiaa aiheuttavat proteiinipalaset) ja muitakin aivosairauksia.
Muori on ollut aivan oikeilla linjoilla. Uni on onneksi aina ollut maullaan ja muori nukahtaa heti, kun pääsee vaakatasoon , toisinaan jo hieman aikaisemmin. Uneen tai unettomuuteen lienee vaikea vaikuttaa, joten sen osalta on vain oltava kiitollinen hyvistä unenlahjoistaan ja hyödynnettävä niitä täysimääräisesti.
Liikuntaharrastus onkin sitten hieman vaihdellut vuosien saatossa. Muori on hidas lähtemään kuntosaleille ja ryhmäliikuntoihin. Omemmalta jo ajan käytöllisestikin ovat tuntuneet koiranpissatuslenkit ja omakotitaloasumisen tarjoama hyötyliikunta. Nyt sitten on otettu käyttöön tekniikka todentamaan puheet liikkumisesta. Muorin ranteessakin kellon korvaa nykyään jälkikasvun lahjoittama aktiivisuusranneke, josta näkyy sekä aika että askeleet. - Tavoitteena on, että päivittäinen askelmäärä ei jäisi alle 10 000 askelta. Tähän asti tavoite on pitänyt hyvin, mutta jos lämpötila tästä vielä nousee, en lupaa mitään.
Sähköinen tiedonhallinta on ollut passiivisen nettiradion kuuntelemisen varassa. No oppiihan siinäkin ainakin etsiytymään tiedon lähteille.
Viime viikonloppu meni körttiradion tahtiin. Kun nykytekniikka mahdollistaa jopa kolehteihin osallistumisen kotisohvalta, vaarana on enenevä passivoituminen.
Tänä aamuna muori hakeutui Oulun Karjasillan seurakunnan nettijumalanpalveluksen äärelle. Tietona oli, että kesäteologina toimiva esikoinen pitää saarnan konfirmaatiojumalanpalveluksessa. Kumpaakohan mahtoi jännittää enemmän? Veikkaan, että muoria, sillä en ole ennen kuullut poikani pitämää saarnaa. Hänelle ne lienee tuttuja jo useamman kesän kesäteologin pesteistä ja opiskeluun kuuluneen seurakuntaharjoittelun kautta.
Muori on jäävi arvioimaan saarnan onnistumista, mutta kyllä se muorille kelpasi. Jumalanpalveluksen jälkeen sitten laitoin viestin esikoiselle, että olin ollut kuulolla.
Tätä "vanhaa elämää" on jäljellä enää sormin ja varpain laskettava päivien määrä eli 20 aktiivipäivää. Kyllä hirvittää!
Helle on vienyt myös puhtia muorin "uuden elämän" tavoitteellisen toteuttamisen alkuun pääsemiseltä. Mutta isot muutoksethan on muutenkin otettava haltuun pienin askelin. Tai niin kuin vanha sananlaskukin toteaa: "Hiljaa tehden hyvä tulee. Ajatellen aivan kaunis." Ja sananlaskuthan ovat oikeassa, sillä ne ovat pitkään koeteltua viisautta.
Lueskelin tuossa juuri aamun Kalevaa, jossa taas vahvistettiin, että aivoterveydelle on hyväksi uni ja liikunta. Ne oletettavasti osaltaan vahvistavat aivojen "puhdistusjärjestelmää", jolla voidaan ehkäistä kuona-aineiden kerääntymistä aivoihin ja näin estää muistisairauksia (mm. Alzheimer ja amyloidit eli dementiaa aiheuttavat proteiinipalaset) ja muitakin aivosairauksia.
Muori on ollut aivan oikeilla linjoilla. Uni on onneksi aina ollut maullaan ja muori nukahtaa heti, kun pääsee vaakatasoon , toisinaan jo hieman aikaisemmin. Uneen tai unettomuuteen lienee vaikea vaikuttaa, joten sen osalta on vain oltava kiitollinen hyvistä unenlahjoistaan ja hyödynnettävä niitä täysimääräisesti.
Liikuntaharrastus onkin sitten hieman vaihdellut vuosien saatossa. Muori on hidas lähtemään kuntosaleille ja ryhmäliikuntoihin. Omemmalta jo ajan käytöllisestikin ovat tuntuneet koiranpissatuslenkit ja omakotitaloasumisen tarjoama hyötyliikunta. Nyt sitten on otettu käyttöön tekniikka todentamaan puheet liikkumisesta. Muorin ranteessakin kellon korvaa nykyään jälkikasvun lahjoittama aktiivisuusranneke, josta näkyy sekä aika että askeleet. - Tavoitteena on, että päivittäinen askelmäärä ei jäisi alle 10 000 askelta. Tähän asti tavoite on pitänyt hyvin, mutta jos lämpötila tästä vielä nousee, en lupaa mitään.
Sähköinen tiedonhallinta on ollut passiivisen nettiradion kuuntelemisen varassa. No oppiihan siinäkin ainakin etsiytymään tiedon lähteille.
Viime viikonloppu meni körttiradion tahtiin. Kun nykytekniikka mahdollistaa jopa kolehteihin osallistumisen kotisohvalta, vaarana on enenevä passivoituminen.
Tänä aamuna muori hakeutui Oulun Karjasillan seurakunnan nettijumalanpalveluksen äärelle. Tietona oli, että kesäteologina toimiva esikoinen pitää saarnan konfirmaatiojumalanpalveluksessa. Kumpaakohan mahtoi jännittää enemmän? Veikkaan, että muoria, sillä en ole ennen kuullut poikani pitämää saarnaa. Hänelle ne lienee tuttuja jo useamman kesän kesäteologin pesteistä ja opiskeluun kuuluneen seurakuntaharjoittelun kautta.
Muori on jäävi arvioimaan saarnan onnistumista, mutta kyllä se muorille kelpasi. Jumalanpalveluksen jälkeen sitten laitoin viestin esikoiselle, että olin ollut kuulolla.
Tätä "vanhaa elämää" on jäljellä enää sormin ja varpain laskettava päivien määrä eli 20 aktiivipäivää. Kyllä hirvittää!
tiistai 3. heinäkuuta 2018
Meeri-muorin yksilöllinen vanhuusstrategia - osa 3
Oletteko huomanneet, että digitalisaatio valtaa alaa kaikilla elämän osa-alueilla ja erityisen ajankohtainen on digi-sote?
Muorilla puskee hikeä pintaan, kun tunnistaa oman rajoittuneisuutensa erilaisten sähköisten toimintojen hallinnassa. Mitenkähän tässä jatkossa pärjää, jos ei osaakaan asioida etänä erilaisten sovellusten avulla?
Entä kuka huolehtii muorista ja kaltaisistaan kotihoidossa, kun hoitajien määrä vähenee ja hoidettavien määrä kasvaa? Onkohan tässä sijoitettava henkilökohtaiseen hoivarobottiin? Ja siru pitää saada nahan alle, jotta muistamaton muori pystytään tunnistamaan sirulukijalla ja palauttamaan paikkatieto-ohjelman avulla sijoituspaikkaansa.
Näiden asioiden haltuunottaminen on asetettava strategiseksi tavoitteeksi. Ja tavoitteeseen pääsemiseksi on pakko perustaa projekti vai olisikohan tästä tehtävä peräti tulevien vuosien henkilökohtainen kärkihanke?
Jotta pääsee edes aloittamaan kärkihanketta on saatava toimivat nettiyhteydet, jotka eivät nikottele, kun me kaikki ikäihmiset rynnimme koneen ääreen asioidaksemme nettihoitajalla tai -lääkärillä, tarkistaaksemme reseptimme kanta-palveluista, hoitaaksemme pankkiasioinnit, lukeaksemme digilehdet tai muuten vain seurustellaksemme somessa.
Siispä tästä on lähdettävä: Alavieskaankin on saatava valokuituyhteydet!
Muorilla puskee hikeä pintaan, kun tunnistaa oman rajoittuneisuutensa erilaisten sähköisten toimintojen hallinnassa. Mitenkähän tässä jatkossa pärjää, jos ei osaakaan asioida etänä erilaisten sovellusten avulla?
Entä kuka huolehtii muorista ja kaltaisistaan kotihoidossa, kun hoitajien määrä vähenee ja hoidettavien määrä kasvaa? Onkohan tässä sijoitettava henkilökohtaiseen hoivarobottiin? Ja siru pitää saada nahan alle, jotta muistamaton muori pystytään tunnistamaan sirulukijalla ja palauttamaan paikkatieto-ohjelman avulla sijoituspaikkaansa.
Näiden asioiden haltuunottaminen on asetettava strategiseksi tavoitteeksi. Ja tavoitteeseen pääsemiseksi on pakko perustaa projekti vai olisikohan tästä tehtävä peräti tulevien vuosien henkilökohtainen kärkihanke?
Jotta pääsee edes aloittamaan kärkihanketta on saatava toimivat nettiyhteydet, jotka eivät nikottele, kun me kaikki ikäihmiset rynnimme koneen ääreen asioidaksemme nettihoitajalla tai -lääkärillä, tarkistaaksemme reseptimme kanta-palveluista, hoitaaksemme pankkiasioinnit, lukeaksemme digilehdet tai muuten vain seurustellaksemme somessa.
Siispä tästä on lähdettävä: Alavieskaankin on saatava valokuituyhteydet!
maanantai 2. heinäkuuta 2018
Meeri-muorin yksilöllinen vanhuusstrategia - osa 2
Olen ollut vuosikaudet lehtikauppiaiden ihanneasiakas. Olen heltynyt tilaamaan jatkuvasti uusia ja uusia "ohittamattomia tarjouksia". Ja tilaukset maksettuani taas käynyt netissä peruuttamassa tilaukset. Siitä on tietenkin seurannut taas uusi tarjouskierros ja ... arvaatte kyllä mitä.
Myös erinäisiä terveyslehtiäkin on tullut vuosien mittaan runsaasti, joitakin olen lukenutkin, mutta monet ovat menneet kiertoon sisarille vähän käytettyinä.
Tiedon puutteesta ei siis ole kyse, kun tästä maallisesta tomumajasta on tullut huonosti huolehdituksi. Jos vaiva on hoitunut parasetamolilla, mitäpä sillä lääkäriä vaivaamaan.
Vyötärönympärys on vuosien mittaan venynyt kuin kulunut kuminauha, mutta vaatekaupoista on löytynyt vielä vaivaan ratkaisu - yksi tai kaksi numeroa isompi koko.
Jalatkin ovat vielä kantaneet - nikotellen. Toinen polvi tosin on vaihdettu metalliseen kuusikymppislahjana. Sekin tosin vasta, kun kivut eivät antaneet nukkua.- Ja hyvä tuli.
Liikunta on vähentynyt vuosien mittaan kuin huomaamatta. Onneksi on koirapoika, joka tarvitsee päivittäisen liikunta-annoksensa, ja liikuttaa samalla muoria. Hyötyliikunta on omakotiasujalle toinen mahdollisuus. Tosin siitäkin on mahdollisuus luistaa - kotitalousvähennystä hyödyntäen.
Nyt kun mättäät ja kynnykset tuntuvat olevan koko ajan korkeampia, lienee aika lopettaa selittelyt ja yrittää pelastaa, mitä pelastettavissa on. Työterveyshuollon kutsu terveystarkastukseen (viimeiseen työaikana) voisi olla myös kutsu uudelle tielle - tai sitten ei.
En siis lupaa mitään, mutta pidän strategisena tavoitteena huolehtia paremmin fyysisen kunnon ylläpitämisestä. Hieman enemmän liikuntaa ja hieman vähemmän herkkuja.
Vaikka tiedän enemmän kuin hyvin painonhallinnan perusteet, olen kaivanut yöpöydälle motivaattoriksi Pertti Mustajoen "Yksilöllinen painonhahallinta" -kirjan parin vuosikymmenen takaa.
Pitää yrittää muistaa monessa eri muodossa esitetty viisaus: "Helvettiin menevä tie on päällystetty hyvillä aikomuksilla." - Hyvät aikomukset eivät auta mitään, pitäisi olla puhtia ryhtyä tekoihin.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2018
Meeri-muorin yksilöllinen vanhuusstrategia, osa 1
Nyt kun muorilla on puolen vuoden kuluttua (31.1.2019) edessä "Lain kunnallisesta viranhaltijasta (11.4.2003/304) 34 §:n mukainen virkasuhteen päättyminen ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa:
1) kun määräaika, joksi viranhaltija on otettu, on kulunut loppuun" - ajankohta, alkaa turvallinen elämänjakso olla kohta takana - ja vitsit vähissä.
Tästä eteenpäin elämää eivät enää määritäkään KVTES, kuntayhtymän talousarvio ja toimintasuunnitelma tai valvontasuunnitelma, vaan Kevan eläkkeenmaksupäivä ja ihan itse keksitty kalenteri. - Taidan olla hukassa. Olenhan saanut elää neljäkymmentä vuotta valmiiden suunnitelmien mukaan. Toki viimeiset parikymmentä vuotta joidenkin suunnitelmien laatimiseenkin osallistuen.
Tässä on aivan pakko ruveta laatimaan pala palalta yksilöllistä vanhuusstrategiaa. Muuten langat karkaavat käsistä ja elämästä tulee pelkkää sykkyrää.
Yksi aivan ensimmäisiä ja suuria strategisia ratkaisuja, joka pitäisi tehdä on loppuelämän asuinpaikasta päättäminen. Tällaiselle juuriltaan revitylle siirtotyöläiselle se on isompi pohdinnan paikka kuin sellaiselle, joka on omiensa joukossa. Paitsi paikka, myös asumismuoto olisi ratkaistava. Varsinkin, kun nykyinen koti on yhden hengen asuttavaksi reilusti liian iso omakotitalo yli hehtaarin tontteineen ja puolen hehtaarin ajettavine nurmikkoineen. - Olisiko "ikäihmiselle" sopivampi asunto rivitalo- tai peräti kerrostalokaksio?
Kun tänään, heinäkuun ensimmäisen päivän pyhäaamun rauha -tunnelmissa vaeltelin "tiluksillani" ja katselin niitä "sillä silmällä", tuntuu siltä, että ainakaan aivan lähitulevaisuudessa ei ole näkyvissä muuttoa muualle - jos se minusta on kiinni. Toisaalta, jos omasta jälkikasvusta joku ilmaisisi suurta kiinnostusta paikkaa kohtaan, voisin kaasutella tieheni nopeastikin. - Ei siis lukkoonlyötyä strategista suunnitelmaa siltä osin. Vai olisiko parempi muotoilu "joustava malli".
Muutkin strategiset suunnitelmat ovat kiinni niin monesta muustakin asiasta kuin ns. vapaasta tahdosta.
Tällä iällä suunnitelmissa on käytettävä paljon enemmän jos- kuin kun-sanaa: "Jos pysyn siinä kunnossa..." "Jos tarvittavia kiinteistöpalveluja on saatavissa..." ja monta muuta jos-lausetta.
Eivät isot suunnitelmat ole hetkessä valmiita, mutta jostakin homma on aloitettava. Olkoon tämä nyt se aloitus.
1) kun määräaika, joksi viranhaltija on otettu, on kulunut loppuun" - ajankohta, alkaa turvallinen elämänjakso olla kohta takana - ja vitsit vähissä.
Tästä eteenpäin elämää eivät enää määritäkään KVTES, kuntayhtymän talousarvio ja toimintasuunnitelma tai valvontasuunnitelma, vaan Kevan eläkkeenmaksupäivä ja ihan itse keksitty kalenteri. - Taidan olla hukassa. Olenhan saanut elää neljäkymmentä vuotta valmiiden suunnitelmien mukaan. Toki viimeiset parikymmentä vuotta joidenkin suunnitelmien laatimiseenkin osallistuen.
Tässä on aivan pakko ruveta laatimaan pala palalta yksilöllistä vanhuusstrategiaa. Muuten langat karkaavat käsistä ja elämästä tulee pelkkää sykkyrää.
Yksi aivan ensimmäisiä ja suuria strategisia ratkaisuja, joka pitäisi tehdä on loppuelämän asuinpaikasta päättäminen. Tällaiselle juuriltaan revitylle siirtotyöläiselle se on isompi pohdinnan paikka kuin sellaiselle, joka on omiensa joukossa. Paitsi paikka, myös asumismuoto olisi ratkaistava. Varsinkin, kun nykyinen koti on yhden hengen asuttavaksi reilusti liian iso omakotitalo yli hehtaarin tontteineen ja puolen hehtaarin ajettavine nurmikkoineen. - Olisiko "ikäihmiselle" sopivampi asunto rivitalo- tai peräti kerrostalokaksio?
Kun tänään, heinäkuun ensimmäisen päivän pyhäaamun rauha -tunnelmissa vaeltelin "tiluksillani" ja katselin niitä "sillä silmällä", tuntuu siltä, että ainakaan aivan lähitulevaisuudessa ei ole näkyvissä muuttoa muualle - jos se minusta on kiinni. Toisaalta, jos omasta jälkikasvusta joku ilmaisisi suurta kiinnostusta paikkaa kohtaan, voisin kaasutella tieheni nopeastikin. - Ei siis lukkoonlyötyä strategista suunnitelmaa siltä osin. Vai olisiko parempi muotoilu "joustava malli".
Muutkin strategiset suunnitelmat ovat kiinni niin monesta muustakin asiasta kuin ns. vapaasta tahdosta.
Tällä iällä suunnitelmissa on käytettävä paljon enemmän jos- kuin kun-sanaa: "Jos pysyn siinä kunnossa..." "Jos tarvittavia kiinteistöpalveluja on saatavissa..." ja monta muuta jos-lausetta.
Eivät isot suunnitelmat ole hetkessä valmiita, mutta jostakin homma on aloitettava. Olkoon tämä nyt se aloitus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)