Maaseudun kehittämisstrategiaa?

Muori on juuriltaan niin metsäläinen ja muutenkin erakkoluonne, että on tullut valinneeksi asuinpaikkansakin mahdollisimman syrjästä. Niinpä sitä tulee harvoin ajelluksi tuolla Alavieska Cityn sydämessä. Tänä iltana kotimatkani kuitenkin harhautui Cityyn, kun päätin hakea tuoretta kalaa lähikaupasta. Mitäpä sitä lähtee merta edemmäksi kalaan.

Muori on myös niin vanha, että muistikuvat yltävät mieluimmin vuosikymmenien taakse kuin tähän päivään. Kun käännyin Cityyn menevälle tielle päässä rupesi kuin itsestään soimaan Juha "Watt" Vainion kappale vuodelta 1965, Turistit tuppukylään:"...Kerrotaan, että Roomaan teitä johtaa, kauan tännekin yhtä tehty on. Siinä valmiina onkin pari kohtaa, kieltotaulu ja kuoppa pohjaton..." Noin se menee muistivaraisesti lainaten. No se Cityn tie on kylläkin valmistunut ilmeisesti jo kauan sitten, koska muorin lähes 40 vuoden Alavieska -muistiaikana sitä on vain paikkailtu. Nyt ilmeisesti on paikkailu päätetty lopettaa, koska tielle oli ilmestynyt useampi liikennemerkki, joka varoitti päällystevaurioista. Idea siis kuitenkin on identtinen Junnun kupletin sanoman kanssa.

Oliskohan tämä nyt sitä maaseudun elävänäpitämisstrategiaa? Kun ei ole kunnon teitä niin väki ei karkaa  etelän taajamiin , vaan pysyy paikoillaan. Tälle mielleyhtymälle identtinen  muistikuva taas putkahtaa muorin mieleen lähes 60 vuoden takaa Lapista. Kun ei ollut kunnon teitä ja niitäkään ei aurattu talvella, oli hevonen ainoa kelvollinen kulkuväline, ja sillä ei kovin kauas viitsinyt ajella. Olisi pian loppuneet eväät kesken. - No 60-luvulla niitä baanoja alettiin tehdä turisteja varten Lappiin, ja samalla tyhjenivät ainakin Kolarin syrjäkylät ja osa taajamaakin. Osa meni Ruotsiin ja ajeli kesäisin velkaisilla Volvoilla lomalle kotimökeille. Osa suuntasi Etelä-Suomeen, erityisesti pääkaupunkiseudulle. Ja takaisin on harva palannut pysyvästi. - Tämä tiepolitiikka onkin selvästi kepulaista juonittelua. Kun ei saada hallituskumppaneilta tukea maaseudun kehittämisrahoille, saadaan ainakin maaseutu pidettyä asuttuna. On se Sipilä viisas mies. - Ai niin, muori ei enää olekaan poliittinen eläin, joten juttu loppuu tähän.

Ai niin, en saanut sitä tuoretta kalaa lähikaupasta. Pitää taas perjantaina piipahtaa Cityyn.

Virallinen vanhuus - veteen piirretty viiva

Kenellä lienee tarve määritellä vanhuuden rajaa? No ainakin tilastonikkareilla, jotka laskevat montako prosenttia vanhuksista on sitä tai tätä.

Olenko minä siis tänään virallinen vanhus, kun eilen täytin 65 vuotta? Jos on uskominen muutama vuosi vanhaa tutkimusta, olen. Jos taas katsoo pari vuotta vanhaa tutkimusta, en vielä olekaan. Kriittisimmän ja kauimpana vanhuudesta olevien vastaajien (koululaiset ja opiskelijat) mielestä saavutan vanhuuden vuoden kuluttua, 66 vuoden iässä, oman ikäisteni mielestä vanhuus alkaa 76. ikävuodesta. Mukava, että on sentään valinnanvaraa. Arvaatteko kumpaan suuntaan itse kallistun? No tässä tilanteessa haluan kuulua niihin korkeammin koulutettuihin, joiden mielestä vanhuus alkaa myöhemmin.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Sama taitaa päteä iänkin suhteen. Riippuu aivan elinkaaren pisteestä, josta asiaa tarkastelee. Miksi vanhuus ja ikääntyminen sitten ovat niin pelottavia, että emme mielellämme halua tulla luokitelluksi vanhuksiksi.
- Yksi perusinhimillinen asia on varmasti kuolemanpelko. Silloin, kun kokee vielä olevansa voimissaan, ei koe kuolemaa ystävänä. Muistolauseeseen eivät vielä sovi sanat "kuoli elämästä kyllänsä saaneena". Ei edes uskonnollinen vakaumus vapauta kuolemanpelosta, jos maallinen elämä on mallillaan. Kaikki me tiedostamme sen, että elämä ei varmasti jatku aivan samoilla reunaehdoilla kuin tämä maallinen taivallus. Ero läheisistä tuntuu raskaalta ajatukselta.
- Toinen yhtä merkittävä asia on länsimainen kulttuuri, jossa vanhuutta ei arvosteta. Monissa aasialaisissa kulttuureissa on sisäänrakennettuna vanhempien kunnioitus. Erityisen merkittävää se on ollut alkukantaisissa yhteisössä, joissa kokemus on ollut yhtä tärkeää kuin räjähtävä voima. Länsimaisessa yhteisössä pitää olla standardimittainen, -painoinen, -ikäinen ja -näköinen Pitää osata surfailla sähköisissä tietoviidakoissa, henkilökohtaista palvelua ei saa juuri enää missään, tai se on hinnoiteltu pilviin. Tällaisessa ympäristössä ikääntyvä kokee itsekin olevansa eksyksissä,
puhumattakaan siitä miten nuoremmat näkevät ja kokevat hitaasti automaatilla näppäilevän mummelin.
- Viestimissä meitä eläkeikää lähestyviä syytetään nuorten tulevaisuuden syömisestä ja eläkepommin laukaisemisesta.  Itse kuvittelemme maksaneemme vuosikymmeniä eläkkeitämme. Meillä ei ollut vastikkeetonta opintotukea, vaan opiskelimme lainalla, jota sitten maksoimme rinnan asuntolainan kanssa. Suurin osa meistä ei myöskään ole perijäsukupolvea. Syrjäkylälle rakennetusta 80 neliön rapistuvasta  rintamamiestalosta ei paljon jää jaettavaa perillisille. Ei ole ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta ja äitiyslomatkin olivat lyhyitä. Ja nyt meistä monet toimivat vielä läheistensä omaishoitajina tai lastenlasten hoitajina.
- En kadehdi nykyisiä etuisuuksia, mutta en myöskään hyväksy sitä, että oikeasti vanhoista ja sairaista tulee yhteiskunnan ongelmajätettä, joka suistaa koko Suomen suohon. Vastahan minun vanhempieni sukupolvi taisteli henkensä edestä, että ylipäätään olisi Suomi -niminen valtio.

Eletään ja annetaan kaikenikäisten elää. Kuljetaan rinnan toinen toistamme tukien ja huolta pitäen. Se vasta on rikkautta, ei ehkä materialistista, mutta inhimillistä.