Heinäkuun helteet ovat yllättäneet ja antaneet jo aiheen pelätä ilmastonmuutoksen todella iskeneen kyntensä meidän asuinalueillemme.
Helle on vienyt myös puhtia muorin "uuden elämän" tavoitteellisen toteuttamisen alkuun pääsemiseltä. Mutta isot muutoksethan on muutenkin otettava haltuun pienin askelin. Tai niin kuin vanha sananlaskukin toteaa: "Hiljaa tehden hyvä tulee. Ajatellen aivan kaunis." Ja sananlaskuthan ovat oikeassa, sillä ne ovat pitkään koeteltua viisautta.
Lueskelin tuossa juuri aamun Kalevaa, jossa taas vahvistettiin, että aivoterveydelle on hyväksi uni ja liikunta. Ne oletettavasti osaltaan vahvistavat aivojen "puhdistusjärjestelmää", jolla voidaan ehkäistä kuona-aineiden kerääntymistä aivoihin ja näin estää muistisairauksia (mm. Alzheimer ja amyloidit eli dementiaa aiheuttavat proteiinipalaset) ja muitakin aivosairauksia.
Muori on ollut aivan oikeilla linjoilla. Uni on onneksi aina ollut maullaan ja muori nukahtaa heti, kun pääsee vaakatasoon , toisinaan jo hieman aikaisemmin. Uneen tai unettomuuteen lienee vaikea vaikuttaa, joten sen osalta on vain oltava kiitollinen hyvistä unenlahjoistaan ja hyödynnettävä niitä täysimääräisesti.
Liikuntaharrastus onkin sitten hieman vaihdellut vuosien saatossa. Muori on hidas lähtemään kuntosaleille ja ryhmäliikuntoihin. Omemmalta jo ajan käytöllisestikin ovat tuntuneet koiranpissatuslenkit ja omakotitaloasumisen tarjoama hyötyliikunta. Nyt sitten on otettu käyttöön tekniikka todentamaan puheet liikkumisesta. Muorin ranteessakin kellon korvaa nykyään jälkikasvun lahjoittama aktiivisuusranneke, josta näkyy sekä aika että askeleet. - Tavoitteena on, että päivittäinen askelmäärä ei jäisi alle 10 000 askelta. Tähän asti tavoite on pitänyt hyvin, mutta jos lämpötila tästä vielä nousee, en lupaa mitään.
Sähköinen tiedonhallinta on ollut passiivisen nettiradion kuuntelemisen varassa. No oppiihan siinäkin ainakin etsiytymään tiedon lähteille.
Viime viikonloppu meni körttiradion tahtiin. Kun nykytekniikka mahdollistaa jopa kolehteihin osallistumisen kotisohvalta, vaarana on enenevä passivoituminen.
Tänä aamuna muori hakeutui Oulun Karjasillan seurakunnan nettijumalanpalveluksen äärelle. Tietona oli, että kesäteologina toimiva esikoinen pitää saarnan konfirmaatiojumalanpalveluksessa. Kumpaakohan mahtoi jännittää enemmän? Veikkaan, että muoria, sillä en ole ennen kuullut poikani pitämää saarnaa. Hänelle ne lienee tuttuja jo useamman kesän kesäteologin pesteistä ja opiskeluun kuuluneen seurakuntaharjoittelun kautta.
Muori on jäävi arvioimaan saarnan onnistumista, mutta kyllä se muorille kelpasi. Jumalanpalveluksen jälkeen sitten laitoin viestin esikoiselle, että olin ollut kuulolla.
Tätä "vanhaa elämää" on jäljellä enää sormin ja varpain laskettava päivien määrä eli 20 aktiivipäivää. Kyllä hirvittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti